Masennuksen oireet luultua moninaisemmat
“Masennuksen tyypilliset oireet ovat yleisesti tiedossa. Suomessa on tälläkin hetkellä noin 200 000 ihmistä, jotka kärsivät depression takia unettomuudesta ja ruokahaluttomuudesta. Osa vakavasti masentuneista oirehtii kuitenkin päinvastoin unen tarpeen ja ruokahalun lisääntymisellä, paljastaa tuore väitöstutkimus”.
Näin kirjoittaa Ylen uutiset tänään. [LÄHDE]
Minusta olisi erittäin mielenkiintoista nähdä tämän Kuopion yliopistossa tarkastettavana olevan väitöstutkimuksen koko sisältö. Masennusta itse useita vuosia poteneena tiedän varsin hyvin, että masennus voi myös lisätä ruokahalua, ja yleisesti on ollut jo kauan tiedossa että masentuneisuus väsyttää. (Itselläni se teki päinvastaista, eli en koskaan pystynyt nukkumaan tarpeeksi).
Jostain syystä masennukseen liittyviä tutkimuksia ei laajasti julkaista lehdissä, tai niitä sovelleta päivittäiseen psykologin työhön. Esimerkiksi tieto siitä että masennus aiheuttaa ylenmääräistä syömistä tai unentarvetta on ollut saatavilla useita vuosia, ellei vuosikymmeniä. Silti, kun asiasta kertoo väitöstutkimus, se on heti uutisissa. Harvoin näistä tutkimuksista kuitenkaan otetaan psykologin työhön mitään uusia tapoja arvioida masennusta ja todella usein masennuksen oireet jäävät huomaamatta.
Perusteet joilla masennus arvioidaan tuntuvat itsestäni henkilökohtaisesti hyvinkin vanhoilta ja mielestäni masennuspotilaiden hoitojärjestelmä pitäisi rakentaa kokonaan alusta. “Ei vaikuta ulkoisesti masentuneelta” on minunkin lääkärinlausunnoissani monesti lukenut, vaikka diagnoosina samaan aikaan on ollut vakava-asteinen masennus.
Syytä olisi pohtia pitäisikö psykologeja ja psykiatreja kouluttaa uudelleen uusien tietojen valossa, ja miten masennusta tulisi hoitaa. Tämän hetkinen systeemi, jossa käyt psykologin juttusilla kerran viikossa ja syöt järjettömät määrät lääkkeitä ei ainakaan tunnu toimivan nyky-yhteiskunnassamme.
